Jokainen meistä miettii varmasti joskus elämänsä  tarkoitusta. Niin minäkin. Joskus kun sadannen kerran epäonnistuu samassa asiassa, pistää se miettimään todellista sietokykynsä rajaa ja elämän julmuutta. Tapahtuu mitä tahansa, aika ei pysähdy, kuin ehkä Sinun itsesi elämässä. Silloin sitä tajuaa oman mitättömyytensä ja omat todelliset rajansa.

 

Nuorena tunsin arkuutta elää , koska ei ollut vielä elämänkokemusta . Nyt elämän tässä vaiheessa mieletön itsesuojelun tarve kimpoaa nimenomaan sen jo koetun elämänkokemuksen takia. Ei mitään järkeä…

 

Montakohan kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana olen kysellyt Luojaltani, että miksi jotain sarjamurhaajaa tai terroristia ei napattu sijalleni tähän sadan vuoden yksinäisyyteen? Yksinkertainen haaveeni oli elää rauhassa , rakastaa ja tulla rakastetuksi. Liikaa vaadittu tai huonosti pelattu? Niinhän sitä sanotaan, että ”Kohtalo jakaa pelikortit – ja me pelaamme”.

 

Tässä kohtaa herään aina samaan toteamukseen : Rakastan kaiken epätoivonkin keskellä omaa rajoittunutta elämääni, sillä rakastamalla elämää –elämäkin rakastaa Sinua. Katso kaukaisuuteen, jos nykyisyys ahdistaa, äläkä kiirehdi maalaamaan tulevaa elämääsi. Onni voi kurkistaa nurkan takaa…

 

Syyshaikea Marja

 

 

 

 Elämän tarkoitus

 

Et voi päättää elämän pituudesta, mutta voit vaikuttaa sen sisältöön.

Et voi päättää ihosi rypyistä, mutta voit vaikuttaa kasvojesi ilmeisiin.

Et voi päättää toisten mahdollisuuksista, mutta omiisi voit tarttua.

Et voi vaikuttaa siihen kuinka korkealla pääsi keikkuu, mutta sinä päätät mitä ajatuksia mukanasi kuljetat. Et voi päättää kovista ajoista ja sateisista päivistä, mutta voit varautua siihen, että tulet niistä selviämään.