Rakastan elämääni. Se ei poista sitä tosiasiaa, että monet hankaluudet omassa ja läheisteni elämässä saavat minut miettimään, olisiko elämäni voinut olla toisenlainen, erilaisine haasteineen. Aika ajoin kaipaan vuotta 2004, johon olin ladannut paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja joka lopulta huipentui täydelliseen katastrofiin. Ironisesti vertaan täystuhoa elämässäni Thaimaan tsunamiin, joka tapahtui päivälleen kahden kuukauden päästä omastani. Miksi loppuelämän suunta on toisinaan niin pienestä kiinni?

 

Eräs pieni asia on sotinut vuosikausia oikeustajuani vastaan. Alitajuntani on yrittänyt suodattaa tuon pikkuseikan pois päiväjärjestyksestä, mutta olen päättänyt nyt avata sen pois lopullisesti. Annoin julkisesti anteeksi sille lääkärille, joka tuhri elämäni. Miksi? Eihän minulta koskaan kukaan edes pyytänyt tapahtunutta anteeksi… Päinvastoin, keskussairaala kielsi yhtenä rintamana hoitovirheen koskaan tapahtuneenkaan. Uhrasin vuosia saadakseni edes palan oikeutta. Halusin vain epätoivoisesti alkaa rakentaa elämääni uudelleen. Se onnistuikin yli odotusten. Vai onnistuiko?

 

Kivenä kengässä on hiertänyt jo kuusitoista vuotta tieto siitä, että minua kohdeltiin väärin. Se ei ole antanut minulle sielunrauhaa, vaikka muuta olen antanut ymmärtää. Pieni sana, anteeksi, oikeassa hetkessä lausuttuna olisi antanut minulle rauhan jalostaa jatkoelämääni. Koskaan ei ole liian myöhäistä, ajattelin. Kirjoitin sähköpostin hänelle, jota tietämättäni olen ajatellut lähes kuusitoista vuotta. Julkaisen sen tässä.

 

"Hei! Luulen, että muistat minut. En lähde kertaamaan Jyväskylän keskussairaalan tapahtumia. En ole tulossa uniisi, enkä paljasta nimeäsi jatkossakaan. Teen neljättä kirjaani avustajistani, Enkeleistäni. Kirjan loppupäähän tulee luku inhimillisyydestä. Teen sinulle kaksi kysymystä: - haluatko pyytää minulta anteeksi? - mitä haluat sanoa minulle? Vastaa tai ole vastaamatta - reagointisi tulee kirjaani (ilman nimeä). Yt, Marja"

 

Tämä luku on näyte uusimmasta kirjastani Marjan Enkelit (Myllylahti 2021). Miten luku jatkuu ja paljon muuta, selviää kirjasta ;)

 

Talven kynnyksellä,

Marja

levi4.jpg

Kuva: Julia Nuutinen