Taito puhua

Hymyilen itsekseni paluumatkalla Joensuusta. Nuorin lapsistani toteuttaa siellä nuoruuden haavettani. Halusin psykologiksi. Siitä aineesta pidin niin paljon, että vain kymppi todistuksessa tyydytti minua lukiossa. Haaveeni ei toteutunut ammatiksi asti, mutta keittiöpsykologina olen toiminut koko erityisen elämäni ajan.

En osannut edes unelmoida, että perheessäni olisi joskus kallonkutistaja omasta takaa. Syksyllä ilmestyvässä kirjassani avaudun esimerkiksi siitä, kuinka olisin aikanaan tarvinnut keskusteluapua, kun sairastuttuani elämäni edellytykset riistettiin lähes kokonaan. Kommunikaatiolleni ei annettu mitään mahdollisuutta. Psykologia ja pappia tarjottiin kuin kuolevalle, mutta raastava tarpeeni puhua sivuutettiin. Siinä vaiheessa kolme alaikäistä lastani olivat iässä, jossa puhumista ja juttelua olisi tarvittu eniten. Kuittasin asian aikanaan huumorilla ja kerroin, miten mykkä käy psykologilla, mutta se oli vain eräs selviytymiskeino. Onneksi rakkaani olivat kekseliäitä ja saatoin sanoa asioitani. Pienin askelin kaikki alkaa, myös kommunikointi, joka ei ole terveellekään itsestäänselvyys.

Suomalaisten mielenterveystilastot ovat kansainvälisessäkin vertailussa yhä huolestuttavampaa luettavaa. Valitettavasti asiaa ei ratkaise loistava menestys MM-jääkiekossa, jonka loppuottelua tätä kirjoittaessani jännittyneenä odotan. Kansallistunteen kohoaminen on merkittävä itsetunnon ja sosiaalisuuden hetkellinen nostattaja, mutta päivittäisiä keinoja kaivataan kipeästi etenkin nuorison mielenterveyden hyväksi. Jäällä, kuten elämän pelikentälläkin on osattava vuorovaikutustaidot.

Koska oppivelvollisuus haluttiin puolipakolla nostaa, toivon että tämän taidon opettelu ei jää lisäntyvien teoria-aineiden jalkoihin. Uudistus tehtiin niin nopealla aikataululla, että enpä ihmettele, jos sisältöjen mietintä jäi taas kerran lapsipuolen asemaan. Aika näyttää. Karua muistuttaa jo eletyistä hetkistä, mutta kouluväkivallan toistuminen pitäisi olla kyllin hälyttävä muisto menneisyydestä.

Aikaa ei mielestäni ole mielenterveystyössä enää tuhlattavaksi. Ennaltaehkäisevä työ lasten- ja nuorten mielenterveyden edistämiseksi tulee aloittaa tänään, kotona. Miten olisi kasvattajan jokapäiväinen kysymys nuorelle: ”Miten päivä meni?” tai aviopuolisoiden muidenkin kuulumisten kuin kauppalistan päivittäminen? Yksinkertainen puhe höystettynä halulla kuunnella johtaa kultaakin kalliimpiin keskusteluihin. Puhumisen taito vanhempien opettamana on loistava ennakkoperintö.

Kommunikoikaa hyvät ihmiset, MarjaReetta%20the%20psykologi.jpg