Elämä on tässä ja nyt...
Päätin etukäteen, että en kirjoita sanaakaan vallitsevasta Korona- pandemiasta. Koska mikään muu ei nyt (ymmärrettävästi) ylitä uutiskynnystä ja mietin asioita kuitenkin itsekseni, päätin pohtia "ääneen".
Jokainen meistä joutuu viimeistään nyt arvottamaan elämänarvojaan ja miettimään sitä kaikkea hyvää ja arvokasta elämässään, joka oli peruselämää vielä viikko sitten. Kun joku katastrofi uhkaa olemassaoloamme, ymmärrämme toivottavasti enemmän elämän tarjoamasta hyvästä.
Rakkaus on epäitsekkyyttä, se on toinen toisistamme välittämistä, asioiden jakamista ja yhdessä niistä huolehtimista. Tai niin sen pitäisi mielestäni olla. Kun seuraa poikkeusoloihin suhtautumista, erottuu valitettavasti aina itsekkyys ja ahneus, jonka hintaa me tulemme kansakuntana maksamaan vielä pitkään. Mitään aavistamatta kirjoitin viimeisimpään kirjaani, Karhunpesä, näin:
Meillä on demokraattisesti valittu hallitus, joka Tasavallan presidentin ja Suomen korkeimman terveysviranomaisen THL:n kanssa neuvoteltuaan on opposition tukiessa asettanut melko selkeät peruslinjaukset, joilla on tarkoitus suojella Suomen kansaa. Siitä on politikointi kaukana: kyse on kansallisesta turvallisuudesta. Kansalaisistamme on nyt kiinni, kuinka syvälle tässä kolmannessa maailmansodassa sukellamme.. Virus vastaan maailma.
Mielestäni on suurta tyhmyyttä nyt leikkiä huoletonta. Liian paljon kuulee sanottavan: "En jaksa seurata" tai "pitäisikö tässä vain murehtia?". Nyt juurikin pitää seurata uutisointia! Vähintäänkin sitä, mikä koskee meitä suomalaisia. Ei pidä murehtia, mutta kortensa kekoon pitää kantaa JOTTA ei tule niitä murheita.
Tiedän, että on vaikea asettua toisen ihmisen asemaan, mutta nyt on julmaa miettiä vain omaa hyvinvointiaan. Mitä teetkin, tee se yhteisvastuullisesti.
Toisaalta kaikenlainen paatos ja riehuminen sosiaalisessa mediassa vain pahentaa tilannetta: jotkut ahdistuvat yli äyräiden. Riittää kun pidämme yhteyttä rakkaisiin ja noudatamme suosituksia!
Pidetään yhtä ja pysykää terveinä <3 Marja
Kommentit