Kerrottakoon riemukas vuodenvaihteeni täälläkin. Kyllästyin itseeni ja päätin vetää tutun kaalisoppadietin. En tiedä oliko kyllästyminen henkistä, fyysistä vai vaan silkkaa väsymistä joulun herkutteluun.

Pyörätuolissa pääosin istuen kiloja karttuu helposti ja koska jumpatkin olivat joulutauolla, alkoivat lempivaatteet puristaa ikävästi. Tässä diettini, joka on aika kamala, enkä suosittele sitä ehkä kenellekään :) Tai, asiassa on taas puolensa ja puolensa, mutta tämän läpivieminen tarvitsee rauhallisen viikon ja todella paljon itsekuria! Lisäksi päätin jo etukäteen, että jos se ei sovi elimistölleni, en ala urheilla..

Tässäpä tämä:

1. päivä: Hassua oli, että kun aloitin kuritusviikkoni, vein nuorison ja pari Enkeliä samana iltana elokuviin ja sen jälkeen ravintolaan syömään. Siinä herkkuannoksia nuuhkiessani mietin, onko tässä järjen hiventäkään? Toisaalta, olin tsempannut itseni pieneen kehon kilvoitteluun...

Elokuvan jälkeen hotkaisin puolikkaan päärynän vauhdilla invavessassa. Olin jemmannut sitä koko päivän kestääkseni pitkän illan. Tosi myöhään söin kotona taas kaalikeittoa iltapalaksi (kuten aamupalaksikin ja päivälliseksi, lounaaksi...). Kaalikeitto tuolla kokoonpanolla on NIIN pahaa, että irvistelemättä suolaton mössö ei ole painunut alas kertaakaan! Koska en ole tottunut juomaan vettä, elämä näytti ankealta... Pahempaa oli kuitenkin tulossa!

2. päivä: Voi ankeus... Oli uudenvuoden aatto. Ainoa, mikä minut piti hengissä oli yllättävä työtehtävä sekä mielikuva voin kanssa syötävästä uuniperunasta! Rakettien jo paukkuessa vedin tunteella yhden uuniperunan uuden vuosikymmenen kunniaksi :) Silloin tiesin, että voitan tämän tahtojen taiston... Kakkospäivä oli etukäteen mörkö siksi, että syön vain soseutettua ruokaa. Jokainen, joka on syönyt soseutettua salaattia ja kurkkua niin tietänee mistä puhun.

Vihreät vihannekset isoina määrinä ohentavat myös verta joka minun kohdallani on jo 15 vuotta pysynyt helposti normiarvoissa...Tiesin, mitä oli tulossa!

3. päivä: hedelmät maistuivat syntisen hyviltä ja keitto meni siinä sivussa ... irvistellen! Kuona-aineet alkoivat puskea ihon läpi.

4. päivä: banaanipäivä oli ehkä suosikkini...Paitsi se INR-arvo meni penkin alle...Kotisairaanhoito oli kauhuissaan - minä en. Hetkellisesti ohentunut veri ei minua tapa. Lupasin pysyä hengissä :)

5. päivä: pyysin hauduttamaan lihaa 250g , tomaatit samaan pataan ja paljon mausteita. Olin aivan ähky koko päivän sillä lipitin kiltisti määrätyt vedet ja haisin valkosipulille kuin pieni eläin. Testiksi pyysin Enkelin leipomaan korvapuusteja. Ihana haju täytti keittiön: eipä tehnyt edes mieli!

6. päivä: olo pirteä jo aamusta ja liha maistuu! KAALIKEITON HAUTAJAISET!! Muistolause on kypsynyt viikon aikana: "Emme tapaa enää koskaan!"

7. päivä: lähden reissuun, joten palaan kevyesti kontrolloituun ruokavaliooni: syön terveellisesti paljon marjoja, vihanneksia ja sopivasti proteiineja. En karta vainoharhaisesti sokeria, mutta en myöskään himoitse karkkia tai leivoksia. Nyt on keho pirteä vastaanottamaan liikuntaa! Sen pituinen se.

P.s tämä oli enemmän mielen kuin kehon dietti! Sokerihumaltuneet aivoni alkoivat taas syöstä ideoita... Marja <3