Tämän paikallislehden kolumnini myötä Hyvää Joulua kaikille <3

Elokuun alussa sain jännittävän luentokutsun urheiluseura Koiviston Kipinän seuratalolle. Olin mielissäni, sillä tämä oli ensimmäinen urheiluseura, johon pääsin luennoimaan. Väänsin ensin väkisin urheiluaiheista esitystä. Sydän sanoi kuitenkin muuta ja rakensin luennon lempiaiheestani: ihmisen kohtaaminen. Se koskettaa meitä kaikkia.

Saavuttuamme upealle seuratalolle ymmärsin, miksi sisäinen ääneni vaati minua vaihtamaan aiheen. Joukko ystävällisiä puuhamiehiä ja -naisia toivotti minut Enkeleineni ylenpalttisen tervetulleiksi. Seuratalolle taiottiin kaikki tarvitsemamme vempeleet väen touhutessa tottuneesti ja kotoisasti ympärillämme. Ajatus karkasi väkisin oman pienen kotikyläni seurantalolle. Siellä koin lapsuudessa monia mieleenpainuvia juhlia ja esityksiä. Ennen kaikkea koin välitöntä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja yhteen hiileen puhaltamisen meininkiä. Pieni kyläyhteisö oli turvallinen kasvuympäristö, jonka arvostus vain nousee tämän kauniin maamme kaupungistuessa. Seurantalolle kokoonnuttiin aina vauvasta vaariin ja kukin kantoi vetovastuunsa milloin mistäkin.

Ohjelma tai tapahtuma sopi aina kaikenikäisille, huumoria unohtamatta. Kylän suurin juoppo oli yhtä tervetullut kuin vastasyntynyt kiharapää. Siellä jos missä, pienellä kylällä ihmisen kohtaaminen oli välitöntä: tuntematonta autettiin eikä kanssaihmistä jätetty pulaan. Siellä omaksuin empatian, jonka edestä liputan edelleenkin. Maailman mittakaavassa Suomi on kuin pieni kylä. Miksi emme käyttäisi pienuuttamme vahvuutenamme?

Joulun läheisyys nostattaa monenlaisia tunteita pintaan. Toivon sydämestäni, että empaattiset tuntemukset saisivat ihmiset toimimaan läheistensä – etenkin vanhusten hyväksi rakkauden hengessä.

Kirjani sanoin: ”Jokainen meistä vanhenee ja peilaa muistojaan nykyhetkeen. Vanhuksilla on sisällään muistojen aarrearkku heille tärkeistä ihmisistä ja asioista. Kunpa meillä läheisillä riittäisi aikaa ja mielenkiintoa kuunnella, olla läsnä. Liian usein emme viitsi nähdä vaivaa läheistemme hyvinvoinnista. Miksi kännykkään on niin vaikea tarttua ja kysyä, mitä kuuluu? Ajanjuoksu on kiihkeätempoista ja tiimalasin hiekka vähenee muidenkin kuin itsemme kohdalla. Polkeeko kiire kaiken aidon välittämisen jalkoihinsa? Vanhukset kärsivät eniten ajan puutteesta rakkaimpiensa kanssa… Kuitenkin juuri heitä meidän jälkipolvien tulee kiittää olemassaolostamme. Niin kuin toivoisit omien läheistesi tekevän aikanaan itsellesi, tee sinä samaa hyvää aika ajoin itse. Mikä meitä ihmisiä estää antamasta arvoa niille, jotka ovat toimineet meidän parhaaksemme?"

Rakkaus on tekoja. Kaunista joulun odotusta meille kaikille!

index.jpg%202.jpg