Joskus nuorena naisena keräsin jussina sen seitsemän yrttiä tyynyn alle, nakuilin viljapellossa ja muuta epätoivoista. Nykyään luonnonkukat löytyvät maljakosta, otan puolialasti aurinkoa terassin tuolilla ja juhannus vilahtaa ohitse sen kummemmitta stresseittä.

Parasta on tietysti oman jälkikasvun täällä olo: nyt valmistuu keittiössä lohta, uusia perunoita, raikasta salaattia ja mansikkakakkua, minun kirjoittaessa koneella...

TOKI, kun minusta on kyse, jokainen arvaa että tässä ei voi olla koko totuus. Osui ja upposi! Eilen pukkasi vähän draamanpoikasta..

Vetäisin Enkelin kanssa kukkamekot päälle, pakkasin pappaa varten kylmälaukullisen eväitä ja nuoriso lähti ilokseni Virroille häntä tervehtimään kanssamme. Fiilis oli mukavan raukea. Sade, aurinko, pilvet ja tuuli vaihtelivat matkan taittuessa rennosti. Ähtärin ja Virtain puolessa välissä auto alkoi täristää. Enkeli oli skarppina ja ohjasi auton levikkeelle.

Sen verran ehdin elämässäni autoilla, että tunnistin sen, minkä Enkeli varmisti: rengasrikko! Jep: juhannuspäivä, olimme keskellä ei mitään, mikään korjaamo ei olisi auki, tiesin että Versossa ei ole vararengasta, koska se ei tuohon malliin kuulu ja olin jo talvella selvittänyt, että alapohjaan ei rengas mahdu.

Ei muuta kuin soitto Teiden Ritarille; isä, 86 v, voitko auttaa? Isä oli paikalla puolessa tunnissa, mukanaan autokorjaamon verran tarvikkeita. Viidessä minuutissa selvisi, että rengas oli täysin sökö. Enkeliraukka pomppi tuulessa ja tuiverruksessa autosta ulos ja autoon. Nuoriso-osasto oli kiikuttanut varoituskolmion ja suomensi korjaussarjan käyttöohjetta minkä kerkesi.

Uskomatonta, mutta totta: meidät ohitti ja kurvasi takaisin kotikyläni rakas naapuri, joka oli mökille menossa. Hänen Toyotan vararengas ei ollut sopiva. Myöskään hänen veljenpoika, automekaanikko, ei ollut saatavilla. Sitten tuttavallani leimahti: Toyotan edustaja Ähtäristä oli sangen tuttu ja naimasukua! Kävi sääliksi kaikkia ulkona riehujia: minä istuin viltin mutkassa lämpimässä autossa - penkinlämmitin hehkuen.

Alle tunnissa saapuivat renkaan vaihtajat ja vartissa oli homma hoidettu! Nyt alkuviikosta saan uuden renkaan ja vakuutuskin näyttää lupaavalta (näinhän se tulee tarkistettua, heh..). Sakkorenkaastani jäi suunnilleen kangaspala muistoksi... Ja papalta kuulimme, että olimme eri päivänä liikenteessä kuin olin ilmoittanut.

Eli kun meni pieleen, niin meni sitten kunnolla! Kävin väkisin kylässä vääränä päivänä, palellutin kanssaihmisiä, häiriköin korjaamon väen juhannusta ja nauroin yhden juhannuksen tarpeiksi :)

Voisihan tästä tapauksesta oppia kaikenlaista: esim. olisi kannattanut tehdä ahkerammin niitä juhannustaikoja. Saattaisi olla se ikioma mekaanikko ratissa... jos ymmärrätte mitä tarkoitan ! Minäkin teitä <3 Marjapommi