En ole viikkoon edistynyt juurikaan kirjani tekemisessä. Olen ajatellut. En tunnusta laiskotelleeni, sillä ajattelutyö on tuottanut tulosta: olen raamittanut pienesti valintojani. Tämänhetkisen maailman syke meinaa sumentaa selkeän ajatukseni siitä, miten aion elämäni elää tuntematta joka hetki huonoa omaatuntoa valinnoistani.

Kun eräs minulle tärkeä ihminen kertoi ahdistuvansa globaaleista asioista, jäin pohtimaan omaa elämääni. Joka puolelta kuulee ilmastonmuutoksesta, sotien aiheuttamista kansojen vaelluksista, kansantautien levittäytymisestä, suurvaltojen ydinkärkipeloitteluista jne.. Kieltämättä herkkä sisimpäni jää useinkin tilaan, jossa omatunto huutelee perääni: "Tarttisko tehdä jotain"?

Minullakin on tämä yksi elämä, josta aion nauttia. Suhteessa ilmastonmuutokseen päätin jatkaa omaa linjaani, jota olen jo vuosia varioiden noudattanut. Tässä joitakin yksinkertaisia asioita joita elämässäni noudatan. Ne eivät totisesti tätä maapalloa pelasta, mutta yksin tehden olen päättänyt, että tämä on minun tapani jota itse muuntelen tilanteideni ja elämäni muuttuessa. Olenpahan ainakin jotain yrittänyt, enkä suostu siihen, että joku yrittää tehdä minulle huonon omantunnon oman elämäni valinnoista!

- Mietin kuumeisesti suhdettani muoviin: en pysty mitenkään elämään ilman muovisia tuotteita (siis täysin) mutta yritän enenevästi vähentää muovin käyttöä ja ainakin kierrättää sitä muovia, joka on jo kodissani.

- Olen tietoisesti lisännyt kasvisruokien syömistä, mutta kokonaan en vegetaristiksi aio muuttua. Teen osani tässäkin asiassa, mutta mikään totaalisysteemi ei minulle sovi.

- Energiankulutuksesta olen jo vuosia noudattanut monia itselleni luontaisesti sopivia asioita: lämmitän puulla, yritän hyödyntää ns. säästösähköä aina kun se on mahdollista (keskitän pyykin- ja astianpesukoneen säästösähköaikoihin, yritän käyttää muutakin sähköä säästeliäästi,juoksevaa vettä en tuhlaa mihinkään johon en sitä tarvitse jne.). En pysty luopumaan autosta, sitten en pääsisi kulkemaan oikein missään. Tällä hetkellä minulla on vielä dieselauto, mutta koska se on suurempi saastuttaja, vaihdan sen seuraavaksi bensa-auton.Koska kyse on rahasta, en pysty mitään hybridiautoja hankkimaan. Se on vaan karu totuus minun kohdallani.

- Monissa valinnoissa on kyse rahasta tai sen puutteesta. Siksi minua joskus ahdistaa, että miksi juuri ne asiat on tehty kalliiksi, joilla voisi oleellisesti vaikuttaa tämän maapallon hyvinvointiin?

- Koko asia on niin suuri, että pienen ihmisen pää menee hyvinkin äkkiä sekaisin, kun näitä liikaa pyörittää..

- Tiedän kymmeniä kohteita mihin haluaisin esim. lahjoittaa hyväntekeväisyysrahoja, mutta taas tulee vastaan valinta.. joka keräykseen en todellakaan osallistu ja en aio siitä huonoa omatuntoa kokea!

Huomaan jo tässä kun kirjoitan, että unohdin puolet asioista, joista halusin kirjoittaa. Se kertoo jotain asian suuruudesta ja päätinkin toissayönä, että lakkaan tämän asioiden päässäni pyörittämisen, koska en pysty tekemään enempää kuin sen, että järki pysyy kasassa...

Moni ihminen tekee parhaansa tämän maapallon suojelemiseksi, mutta huomattavassa asemassa ovat tietysti valtioiden päämiehet. Heidän valintaansa meidän tulisi kiinnittää suurta huomiota. Joka maassa tämä ei ole itsestäänselvää, joten demokraattinen Suomi on kyllä tässäkin asiassa etuoikeutetussa asemassa suhteessa moniin valtioihin.

En tunne riittäväni maailman pelastustalkoissa. Entä sinä?