Elämä on aika pitkälti täällä meillä Suomessa oma valinta.

Alleviivaan sanat aika pitkälti, sillä tottakai esimerkiksi sairaudet, konkurssit, onnettomuudet ja kuolemat elämämme suuntaan vaikuttavat. Lapset eivät voi aina valita, vaikka ns. normaali perhe olisi taustalla.

Kokolailla jokainen koulua käyvä lapsi tai nuori voi omilla valinnoillaan vaikuttaa missä kaveripiirissä liikkuu, välittääkö opiskella, nukkuuko riittävästi, jne. Nuoret ja lapset saavat koulussa paljon tietoa ja ohjausta, mutta koti on se ensisijainen paikka jossa perusasioille luodaan pohja.

Lapsi on elämän lahja - niin häntä tulee myös kohdella: rakastaen, hoivaten, tukien, ohjaten MUTTA myös rajoja raamittaen. Miksi puhun itsestään selvästä asiasta?

Porvoon lapsisurma on kaikessa järkyttävyydessään jäävuoren mätä huippu. Lapsia kohdellaan huonosti tuhansissa ja tuhansissa kodeissa tälläkin hetkellä! Oli raastavaa opettajana nähdä, miten julman armottomasti liian monia lapsia kohdellaan. Kyse voi aluksi olla pienistä asioista: lasta opetetaan yhteisen ajan minimoimiseen --> sankaritekona taputellaan päähän kun vaippaikäinen osaa vaihtaa itselleen tv-kanavia tai surffailla tietokoneella - yksin. Missä ovat rauhalliset syli- , luku- , leikki- rakentelu ja keskusteluhetket kun yksikään toosa ei syötä aikuisten ohjelmaa, ylivilkkaita pelejä tai roskaviihdettä?

Niinkin perusasia kuin ruoka ja yhteiset ruokahetket ovat monille perheille avuttomuuden yksi olomuoto: moni lapsi saa päivän ainoan ruoan koulussa. Roskaruokaan tottunut nuori haistattaa pitkät koulun hyvälle perusruoalle ja vetää iltapäivällä ehkä valmishampurilaisen vanhempien (vanhemman) työpäivän  venähtäessä.. "Oletko syönyt"- kysymys heitetään nuorelle liian yliolkaisesti - synninpäästö itselle, että muka huolehtii? Sama on läksyjen kanssa: "Oletko tehnyt läksyt"- kysymys EI RIITÄ!

Ylihuolehtimisen ja huolehtimisen rajaa ei täysijärkiselle aikuiselle tarvitse selittää. Älkää tehkö lapsia, jos ette ole valmiita heitä rakastamaan ja tukemaan. Jos "oma aika" on ykkösprioriteetti - perhe ei ole sinua varten.. Nyt alkoi itkettää niiden lukuisten parien tai yksineläjien puolesta, jotka eivät pysty saamaan lapsia..

Älkää myöskään menkö siihen halpaan, että "hyvät kaverit" vapauttavat teidät huoltajan vastuusta.. Hyvä kaveri voi tosiaan olla siunaus tai sitten vallan jotain muuta. Kaveripiiri on syytä olla vanhempien tarkassa tiedossa, sillä usein kaveripiirin henkinen voima on niin suuri, että pelko kaveripiiristä tippumisesta estää kertomasta uhkaavista asioista.

Arvosta lastasi. Osoita ja sano se. Jokaisessa lapsessa ja nuoressa on arvostuksen aiheita: kouluarvosanat eivät ole ihmisyyden arvosanoja!

Anteeksi kun kirjoitan sekavasti: tiedän mitä haluan sanoa, mutta nuorten asia on niin suuri kokonaisuus ja huoleni NIIN suuri, että otsahiiriraukka ei oikein pysy perässä..

RAKASTAKAA LAPSIANNE,VÄLITTÄKÄÄ HYVÄT IHMISET !!Marja <3