TUNTEISTA…

 

Tunteellinen siili

 

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.


Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

(Kirsi Kunnas)

 

Hellurei ystävät !

 

Olen aina rakastanut tätä surumielistä, hellyttävää siili – runoa. Miksikö? En samaistu siihen itse – mutta samaistan siihen koko joukon ihmisiä – ikään ja sukupuoleen katsomatta…

Miksi tunteiden ja ajatustensa julkituominen on niin äärettömän pidättyväistä ja ahdistavaa niin, niin monille?

 

Vaatii tietty rohkeutta sanoa julki tunteensa tai mielipiteensä, mutta so what? Jos mielipiteesi on jonkun mielestä tyhmä, se EI tee Sinusta tyhmää ihmistä – herra paratkoon! Jokaisella on oikeus omaan tyhmäänkin (!) mielipiteeseensä :). Ja mitä tunteisiin tulee – minulle tunteet pulpahtelevat ja annan niiden totta vie näkyä ! Mitä virkaa koko tunteiden kirjolla on – jos elämä on päivästä toiseen itsensä – eli tunteidensa kieltämistä ? Näytän iloni, suruni, harmistumiseni, raivostumiseni, loukkaantumiseni, ihastumiseni, rakkauteni – enkä tunne sen takia polttaneeni yhtään tärkeää siltaa . Olla rehellinen omalle omituiselle itselleen – SIINÄ on ollut minun elämäni suurin haaste – ja siinä tunnen kehittyneeni :)

 

En ole mikään esimerkki kenellekään , sillä jokaisen ilot, surut sun muut tunteet ovat AINA subjektiivisia tuntemuksia – joita ei voi toisen puolesta kokea. Sen verran tuosta runosta kuitenkin tunnistan yhtymäkohtia ihmisen elämään, että kun oikein yrittää kätkeä tunteensa, kanavoituu se helposti omaksi ahdistukseksi, toisen ihmisen piikittelyksi, oman minuutensa kieltämiseksi – ja saman noidankehän kiertämiseksi… Siili piikittelee muita – ahdistuu, koska TIETÄÄ olevansa hyvä ja hellä – mutta koska ei uskalla avata sisintään – ei luota kehenkään ja tyytyy yksinäiseen elämäänsä ja itsesääliin …

 

Miksi näitä mietin? Ehkä juuri nyt siksi, että tämän hetken maailma huutaa positiivisia tunteita lähimmäisiä kohtaan .. Henkinen pahoinvointi on pitkälti tunteiden ”panttausta” ja negatiivisten patoutumien hallitsematonta purkautumista.” Kiroileva siili ”on mielestäni terveempi tyyppi kun tuo ”tunnevammainen”, kiltti lajitoveri… Mutta tämähän oli vain runo – olihan??

 

Anyway, opeta lapsesi halaamaan J, love Marja.