Monenlaisia jouluja on tullut vietettyä. Mihinkään järjestykseen en niitä voi laittaa, mutta suuret tunteet ovat aina kuuluneet joulunviettoon: rakkaus on aina ollut se kantava voima, mutta mukaan mahtuu myös kaipausta, väsymystä, riemua, iloa,  surua ja toivoa.

Kyllä joka joulu näin vanhemmalla iällä ymmärtää hiljentyä kiittämään siitä, että on rakastavia ihmisiä ympärillä, sillä kaksi sairastumiseni ankeaa joulua sairaalassa ovat kovalevylläni ikuisesti. Vanhempani pelastivat niistä ensimmäisen kun olin vielä syvissä vesissä ajatusteni kanssa. He saivat yöpyä sairaalassa ja henkilökunta yritti kyllä kaikkensa, että edes ripaus joulun tuntua olisi levittäytynyt silloiseen melko sanattomaan maailmaani.

Lasten suloinen joululahja toi lohtua, mutta samalla järjettömän ikävän, kaipauksen ja voimattomuuden olon. Lohduton itku pyrki esiin joka välissä. Se oli vuosi 2004.

Nyt tämä kolmen lapseni antama joululahja on voiman- ja inspiraationi lähde joka ikinen päivä viereisellä seinällä työhuoneessa työskennellessäni <3.

Joulun materia ja tonttulaulut siirtyivät siitä joulusta lähtien joulun sivurooliin.

Tänä jouluna vietän nuorison kanssa poikkeuksellisesti jouluaaton ja joulupäivän jo

 19.12.-20.12. Yksi rakkaistani lentää ulkomaille pariksi viikoksi, joten ilo tulvahtaa tupaan jo huomenna <3! Yritän tänäkin jouluna hiljentyä ja levätä kohti uuden vuoden haasteita - muistaen niitä ihmisiä, joille juuri tämä joulu voi syystä tai toisesta olla ahdistava..

Koko maailman murheita en aio, enkä voi harteillani kuitenkaan kantaa: iloitsen huomenna rakkaideni kanssa ja nautin tässä ja nyt! Elämä antaa ja elämä ottaa..Ystävällisyys on ainakin sellainen lahja johon kaikilla on varaa!

Lämpöä ihan jokaisen sydämeen <3

Marja

P.s aloitan tämän blogikirjoituksen myötä sometauon - eli loppuvuoteen <3