Kun Juhani Viita otti keväällä 2016 yhteyttä Virtain Urheilijoiden puolesta ja kysyi Mustikka-Oscaria ja minua siinä siivellä Metsäiltamiin - suostuimme heti ilomielin. Tapahtuma pidetään vuosittain Vehkakosken lavalla, eli hyvin lähellä synnyinkotiani.

Ajatuksena oli alunperin näyttää Oscarille rakas kotimaatilamme, mutta kun eilen porhalsimme tukka hulmuten Vehkakoskelle, moni asia oli jo muuttunut; Oscar levytti keväällä ja laulava mustikkamies meni paikalle jo heti suoraan sound-checkaamaan. Meidän kirjanmyyntipaikan valmistelu vei sekin tovin. Lisäksi olimme liikenteessä karavaanina kahdella autolla, joten puhe oli treffata isä iltamissa.

Itse lavarakennus näytti nostalgisen samalta kuin noin 30 vuotta sitten. Paikka kuhisi jo väkeä, vaikka kello lähenteli vasta 17:ää. Mitä ihmettä? Järjestäjä kertoi, että tuhatta henkeä taas tavoitellaan...

Sitten rakkaita tuttuja alkoi parveilla ympärillä plus paljon kiinnostuneita tuntemattomia. Tarinani oli televisiosta ja lehdistä yllättävän tuttu ja sain miljoona halausta! Kirjoja meni hyvin kaupaksi ja uutta kirjaa jo kovasti odotetaan...

Se, mikä sykähdytti sydäntä oli tapahtuma itse! Tarjolla oli ihan kaikille jotakin: oli kädentaitajia sopivasti, metsätyönäytöksiä, paljon hauskoja kilpailuja, kirjojen myyntiä, musiikkia, tietopaneeleja,kahden kansanedustajan tervehdykset, kiireetöntä hyväntuulista yhdessäoloa, Arja Korisevan tahdittamat hulvattomat tanssit, upeaa, konstailematonta ruokaa - kaikki tämä keskellä kaunista luontoa! Ihmisiä saapui autoilla, pyörillä, jalan ja veneillä. Kaikenlainen kaupallisuus tai markkinahumu oli pois ja hyvä mieli levisi kulovalkean tavoin. Suomen kesä on pullollaan tapahtumia, mutta olimme liikuttavan yksimielisiä: tunnelma oli todella välitön, iloinen, lämminhenkinen luonnon ehdoille rakennettu kokonaisuus.

Minulla on ilo ja kunnia olla Arja Korisevan opiskelukaveri ja sain hetken jutella iloisen säihkysilmän kanssa esiintymisten välissä. Arjan positiivinen olemus ei ole muuttunut pätkääkään opiskeluajoista!

Vähän haikeinkin mielin lähdin kotimatkalle. Isäni ostama moottorisahalla tehty puinen karhuveistos lähti muistoksi vartioimaan puutarhaani, olenhan seitsemännessä polvessa Suomen kuuluisimman karhunkaatajan, Martti Kitusen jälkeläinen. Ihmisen on hyvä tietää juurensa <3 Marja