Tutut kasvot

 

Muistan tarkasti, kun v. 2007 ideoin kävelysimulaattorihanketta. Läheinen ihminen kysyi minulta: ”Oletko valmis antamaan kasvosi tälle hankkeelle ja mahdolliselle julkisuudelle”? Mietin asiaa tovin, sillä itsetunto ei tietenkään ollut huipussaan halvauksen runtelemien kasvojeni takia. Enhän hallinnut ilmeitäni esimerkiksi valokuvissa kuten ennen.

Kyllä, olin valmis antamaan kasvoni hankkeelle, jota en ole päivääkään katunut. Tajusin myös, että haluan omat tutut kasvoni takaisin. Kosmetologin neuvoja noudattaen puhdistetaan kasvoni aamuin illoin, puheterapeutin pyynnöstä tehdään joka aamu hammasharjahoito suun lihaksille. Olen saanut vuosien varrella voice massage hierontaa kasvojen ja suun lihaksille. Parasta ikinä ovat olleet ammattitaitoiset puheterapeuttini, jotka oivalsivat tarpeeni avarakatseisesti: nykyään saan

säännöllisesti kokonaisvaltaista kasvoterapiaa, joka muun muassa rentouttaa kasvojeni lihaksia.

 

 Olen vähätellyt julkisuutta, mutta nyt käydessäni Rhodoksella tajusin, että kyllä Suomi onkin pieni maa. Lentoparkin bussissa vanhempi herrasmies mainitsi nähneensä minut mediassa. Se hymyilytti ja aloitin lomailuni aurinkoisissa merkeissä. Ei mennyt kuin päivä, kun avustajaltani kysyttiin kohteliaasti minusta, kommunikaatiostani ja olenko ollut televisiossa. Voi hyvät hyssykät, kysyjä oli Pro Finlandiankin saanut viihdetaiteilija! Vähän hävetti kun tapasimme, koska minä en ensin tunnistanut häntä! IMG_0892.jpgTämä mies on charmantti viihdetaiteilija Jani Uhlenius, jonka säveltämää "Kauas pilvet karkaavat" lauloin mielessäni hotellin altailla.. mikä sattuma!

 

Loman kuluessa huomasin kyllä, miten minua tuijotettiin, mutta se ei ole kirjaintaulun takia harvinaista ollenkaan. Lähtöaamuna juttelimme viehättävän pariskunnan kanssa ja hekin olivat tunnistaneet minut medioista. Rouva oli jopa huomannut, että varpaani liikkuvat. Totta, tein huvikseni altaalla joka päivä varvasjumppaa, joten rouva korjasi heti asian, kun avustajani sanoi, että vain pääni liikkuu!

 

Lentoasemalla olen poikkeuksetta turvatarkastuksessa ihmettelyn aihe, koska näytän liian terveeltä!

Nytkin avustajani vedettiin syrjään ja kuulin kun hämmentynyt virkailija supatti avustajalle: ”Why  is she  in a wheelchair”? Teki mieli huutaa, että sitä minäkin olen kohta yksitoista vuotta ihmetellyt!

Helsinki-Vantaalla mieshenkilö tuli vaimonsa kanssa laukkujonossa kertomaan, että he tunnistivat minut hotellilla ja halusivat kuulla kirjaintaulusta. Arvostan suoraa kysymistä.

 

Minut ja taulu ilmiselvästi tunnistetaan. Se hämmentää vieläkin. Minulla on siis hyvä syy pitää huolta pärstästäni! Julkisuutta en kuitenkaan tarvitse kasvoilleni. Toivon keikkuvani julkisuudessa nuorten asialla – erilaisuuden hyväksymistä edistäen. Samalla olen hiljaa kiitollinen, että tehokas kuntoutus on saanut minut tunnistamaan omat, tutut kasvoni.

Iloisia syysilmeitä!

Marja