Viime perjantaina, kun istuin taas kerran autossa, Mersu Citanissa, jonka ilmestyminen elämääni oli kuin Taivaan lahja - koin hyvin voimakkaan tunteen. Rakastin aina autoilla, mutta nyt, joskus pitkilläkin automatkoilla saatan vaipua hyvinkin syviin ajatuksiini. Suomen kaunista luontoa siinä katsellessani asia vain vahvistui ja kirkastui...

Tämä "elämän erityisopettajan" työ on minun elämäntehtäväni. Nimen (elämän erityisopettaja) keksi keväällä ystäväni, Virtain Marttisen  Nuorisokeskuksen toiminnanjohtaja Sanna Peltonen, joka vei tarmokkaasti neuvottelut Espoon Vehon kanssa onnelliseen finaaliin asti. Ilman Mersua - eipä olisi vapautta kiitää koululta toiselle puhumassa. Sama pätee niihin lukuisiin yleisö- ja koulutusluentoihin, joissa olen jo ollut ja tulen ravaamaan pitkin syksyä.

Olen siis etuoikeutettu, enkä tänäkään päivänä oikein vielä tajua tapahtunutta! Suurella kiitollisuudella olen kuin satua katsellut viimeisen vuoden käänteitä elämässäni... Sekä maalliset että henkiset enkelini ovat toden totta kulkeneet kanssani !

Ennenhän kuljin joko taksilla, omalla liian kapeaovisella vanhahkolla autollani, joka toimii loistavasti nuorison kesäautona TAI avustajieni kyydillä. Taksihan on kyllä hyvä, mutta jokainen vammautunut tietää, että jos onnistut saamaan ns. VPL-kortin kunnaltasi, saat x-määrän kyytejä, joilla saat matkata enintään naapurikuntaan! Tämä on tuskallista, sillä minulla ainakaan ei ole juurikaan asiaa naapurikuntiin, mutta edes lähintä sukua olisi mukava tavata - he kun asuvat KAIKKI muualla.. Sekään ei ole sallittua, että käyttäisi kaikki kuukauden matkat "könttänä" ja kävisi edes kerran/kk kotonaan... Uskon, että moni pyörätuoliin sidottu ihminen saisi henkistä virtaa tästä byrokratian purkamisesta. Taksilla liikuttaessa olet ymmärrettävästi myös sidottu aikatauluihin.

Oma vanha Volvoni on siisti, uskollinen ja muuten rakas, mutta ovi aukeaa nippa nappa sen verran, että siirtoni penkille tapahtuu hampaat avustajan korvassa, mekon helmat korvissa. Lisäksi pyörätuoli puretaan atomeiksi ja sama toisinpäin määränpäässä ja taas kotona. Mitä jäisempi siirtopaikka on, sitä enemmän adrenaliini lämmittää - muuten kyllä jäädyn joka siirrossa.. Eivät enkelitkään ole koneita - eikä Seppokaan (kaurapussi) ihmeitä tee pakkasella :) Enkelten autoissa ovi aukeaa isommin - muuten on samat lystit!

Katri Helena totesi eilen telkkarissa olevansa hyvin kiitollinen elämästään ja totesi saaneensa paljon, mistä iloita. Sydäntäni lämmitti nuo sanat , sillä samaistun täysin hänen sanoihinsa!

Siispä kiidän vielä koko loppuvuoden herra Citanilla, jota myös Meseksi kutsutaan. Mese on antanut minulle täydellisen vapauden jalkautua Suomen kouluihin ja paljon muuallekin! Sen avulla pääsen toteuttamaan elämän erityisopettajan haastavaa työtä! Kiitollisuudellani ei ole rajaa <3 Kiitos Sanna Peltonen, kiitos Espoon Veho , kiitos Jani Tolonen, Vehon hyötyajoneuvojen myyntijohtaja <3 TE USKOITTE MINUUN!!

Sekaisin villistä vapaudesta, Marja.