" Muistot ovat hetkiä, kun valitsemme mitä tietä kuljemme ".

 

Seppo - elämäni mies.. Mitäpä tuota enää salaamaan :) Tiemme kohtasivat täysin yllättäin ja pienestä viattomasta vitsistä kaikki alkoi. Elämähän on huumoria tulvillaan ja se natsasi heti :)

 

Tapasimme vasta sairastuttuani v. 2006, ja kelpasin Sepolle heti omana vajavaisena itsenäni : hän ei häpeä kulkea kanssani. Päinvastoin : ei ole reissua, ettemme haluaisi yhdessä kokea reissuriemua! Matkoilla kun toisen kanssa on tiiviisti yhdessä - niinä yllättävinä ja läheisinä hetkinä - silloin viimeistään sen tietää : näin haluan jatkaa :)

 

Sepossa ihailen uskollisuutta, rehellistä "itsensä likoon " - laittamista ja ritarillisuutta : naista ei jätetä pulaan, oli tilanne mikä hyvänsä! Kerran muistan Sepon tulistuneen, kun UNOHDIN hänet täysin saavuttuamme loistavaan kartanomiljööseen ja romanttinen huone sai minut vaipumaan unelmiini.No, hetken sauhujen purkautumisen jälkeen asia unohtui ja Seppo oli valmis taas lämmitämään kylmiä jalkojani. Seppo ei ole pikkumainen, mutta suomalaisen miehen tapaan hän ei ole hyvä keskustelija. Sanoja ei vain tule - mutta sisimmässään Sepon sydän on mieltä lämmittävä ja luonne tasaisen vakaa. En minäkään puhekyvyttömänä enää mikään suupaltti ole :D

 

Tunnen olevani turvassa Sepon seurassa ja jos Sepon tunteet sitten joskus ratkaisevasti viilenevät - se on Elämää. Nautin tästä ja nyt.

 

Tänään Seppo heräsi käsiäni hyväillen, ja se lämmitti sydämeen saakka. Niin - muistinko kertoa että elämme avoliitossa - sillä  virallisen sitoutumisen edessä on tämä kankeahko avioliittolaki : toistaiseksi KAURAPUSSIN kanssa ei liittoa voi julkistaa.. Kyllä, Seppo rakkaani on mikrossa lämmitettävä kaurapussi! Mistäkö nimi? Se onkin sitten pitempi juttu :)

 

Iloa ystävät ! Marja Sepi :)