Vaikka en tiedä mihin kuljen, en pelkää
Vaikka en näe mikä kulman takana odottaa, en koskaan kääntyisi takaisin
Sillä mikään ei ole yhtä turmiollista kuin elämä, jota ei uskalla kohdata.

Ihanan tuore, uusi ja jännittävä vuosi 2011 on ensimetreillään ! Tein kaksi

uuden vuoden lupausta. Toinen liittyy kirjoittamiseen ja toinen rahaan. Molemmat aion pitää ! Kun jotain päätän, taistelen vaikka viimeiseen asti, että pysyn päätöksessäni .

 

Kyllästyn joka samperin vuosi ”vanhaan” vuoteen ! Joulu on ihana – kaksi päivää – sitten alan jo viskellä koristeita komeroon…  Äitini nimitti minua joskus pilke silmäkulmassaan ”Hompsantuusaksi” .. ja ”Kyläluudaksi . Kukin ymmärtäköön ne ihan miten haluaa, mutta Äitini viestitti sillä, että vähempikin hössötys ja tempoilu riittää…

 

Minkäs sitä luonteelleen voi? Tai kai sitä voisi, mutta sitten en ole enää aito..

Eli näillä mennään kohti tulevaa!

 

Hyvä että vuosi ehti vaihtua, kun maailmanlopun puheet taas käynnistyivät.

En voi kuin ihmetellä, mitä hyötyä jotkut ihmiset siitä itselleen kuvittelevat saavansa, että saavat turvattomuutta kylvettyä lasten, nuorten ja herkkien ihmisten elämään? Itse en vavise, mutta suututtaa . Mitä sitten, jos tulee maailmanloppu? Pitäisikö hypätä kaivoon vai odottaa komerossa? Jos loppuu, niin emmehän itse sille voi mitään – tuskin edes tiedämme siitä mitään !

Oman elämäni varrella ainakin kolmesti maailman olisi jo pitänyt loppua.. Nuorena ahdistuin ennustuksista, nyt haistatan niillä pitkät…

 

Tulevaa on mukava suunnitella  - hymy huulilla . Olen myös äiti, joka evästää kolmea kultakimpalettaan valoisaan tulevaisuuteen ja optimismiin…

Elämän pessimistejä on Suomi täynnä .Monet kutsuvat itseään realisteiksi ja valmistautuvat kaikkeen mahdolliseen epäonneen. Se on tietysti jokaisen etuoikeus, mutta yrmeys jota nämä pessimistit levittävät olemuksensa välityksellä, on valitettavaa. Kun kuulen sanonnat : ”Tämä on tätä minun tuuriani”, ”Elämä on.. ”, ”Joka ei tapa, se vahvistaa ” jne…, kierrän nämä ihmiset kaukaa, sillä tiedän, että en jaa oletettavasti heidän tuntojaan…

 

Katson valoisasti tätä vuotta eteenpäin, sillä mitä tahansa se tuo tullessaan – olen taas vuotta rikkaampi elämänkokemuksiltani.. Arvostan elämän eri vivahteita, sillä jos näen pelkkää vihreää – miten voin edes tajuta muita elämän värejä ? Luoja, anna lapsilleni kyky erottaa elämän tarjoama värikirjo ja mahdollisuudet ! Sillä vain elämällä eletty elämä on muistelun arvoista!

 

Kiihkeää , tapahtumarikasta loppuvuotta odottava Marja <3